CHEVY II -65

Tälläinen tuli sitten hommattua päänvaivaksi kesällä 2005. Auto oli rullaava "hylsy", tosin laatikko - Saginaw 3-vaihteinen manuaali rattikarahkalla ja jumissa oleva kone - 194 cid suorakutonen - seurasivat mukana. Nämä ovat mitä ilmeisemmin myös lähteneet tehtaalta auton matkaan.

Edellinen harrastemasiina oli juuri mennyt kaupaksi ja jotain "uutta" teki mieli. Auto oli kohtuu hintainen ja kuntokin vaikutti kohtuulliselta ottaen huomioon auton iän. Ostopäätöstä ei kauan tarvinnut miettiä ja myyjän suosiollisella avustuksella auto kärrättiin tontille.

Toiveissa oli jottei kauheasti peltihommia tarvitsisi tehdä, koska kokemusta moisesta oli tuossa vaiheessa todella vähän. No sen toiveen sai sittenmin heittää romukoppaan kuten tulet huomaamaan, jos jatkat etiäpäin.

Menneisyydessään auto on kuuleman mukaan nähnyt Eurooppaa ristiin rastiin asuntovaunu perässään. Tätä tarinaa tukee ainakin tarra Pariisin Caravan kokoontumisesta vuodelta 1983. Samoin myös aikaisempien omistajien määrä on laskettavissa kaiketi yhden käden sormin.Tulevaisuuden suunnitelmissa on kahdeksikon asentaminen konepellin alle sekä vaihteiston vaihtaminen TH-350:een tai ehkä jopa uudenpaan TH-700:een.

Hommaa kyllä riittää ennenkuin auto on taas leimassa, mutta sitähän harrasteautoilu on parhaimmillaan tai pahimmillaan.

RUST AND DUST PART 1/2

Niinkuin tulikin jo mainittua niin auto vaikutti varsin tervepeltiseltä, mutta tarkemman tutkimuksen tuloksena löytyi mukavaa iltapuhdetta. Monet varmaan toteavat, että eihän tuo ole edes paha mutta peltihommiin tottumattomalta ajatus moneen suuntaan kaartuvasta pellin palasta tuo hikikarpalot otsalle. Tähän sopisi hyvin se kuuluisa sanonta, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Allekirjoittaneen silmissä kaikki näytti hyvältä kunnes hionnasta (lue:pakkelista) syntynyt pöly täytti ilman. Kuviakaan ei joka reiästä tai korjauksesta ole saatavilla mutta yritetään pärjätä niillä mitä on.

Etuikkunan karmit oli kummaltakin sivulta karanneet johonkin ja pellin puutetta olikin peitelty pakkelin voimalla. Kuvassa siis jo uutta peltiä liimattuna paikoilleen.

Kuskin ovesta puuttui kulma ja takaoven kaarta oli ilmeisesti ennenkin korjattu päätellen perunapellosta ja pakkelista. Myöskin takahelmassa oli kohtuullisen kokoinen peltiä kaipaava kohta.

Pahin kauhukuva jäi onneksi toteutumatta eli lokasuojien kaaret ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Etulokasuojien kulmat kärsivät tosin akuutista peltipulasta. Pohja oli yllättävän hyväkuntoinen ja siitä selvittiinkin parilla pienellä lapulla. Takakontti onkin oma tarinansa johon palaan seuraavalla sivulla.

Onpahan tässä se hyvä puoli, että osaa vastaisuudessa suhtautua varauksella kaikkeen vaikka näyttäisi kuinka hyvältä tahansa. Tosin kun näihin vanhoihin autoihin on sotkeutunut niin kyllähän sen tietää, että vanha on vanha eikä mikään tuliterä katiska - hyvä niin.

RUST AND DUST PART 2/2

Elikkäs se takalodju. Sieltähän sitä sitten löytyi - siis ruosteen raiskaamaa peltiä. Lokasuojan ja kontin väliset reunat olivat kummaltakin puolelta aika haperoa seittiä. Mutta pahempi tässäkin tapauksessa oli kuskinpuoli, jonka pellit olivat hävinneet kokomatkalta takakyljestä aina takapenkin taakse asti. Vaikea selittää mutta toivottavasti kuvat selventää asiaa.

Samanmoinen kato oli käynnyt myös takaluukun alareunassa kohtuullisella tavalla. Myöskin kuskin puolen takakulmaan oli ruosteen paholainen iskennyt ikävin seurauksin kuten ehkä kuvasta näkee. Toisessa kuvassa vielä viimeistelemätön ja tinaamaton korjattu reuna.

Pahin uutta peltiä vaativa kohta löytyi kumminkin kuskin puolen takalokasuojan "päältä". Joskus aikaisemmin pikkureikä oli paikattu kahdella tiskialtaan tulpalla! No nyt reikä oli sitten sen kokoinen, että ei enään moinen tulppa sitä peitä ja toisaalta uusi pelti saattaa toimia paremminkin. Se mikä siitä teki pahan oli paikka mihin ei päässyt käsiksi takakontin puolelta ja lokasuojan sisälläkään ei ollut liikaa tilaa kypärän kanssa.